Elli Pikkujämsä - Yksi urani käännekohta, FC Honka 2018

Vuonna 2018 käänsin sivua elämässäni ja päätin ottaa askeleen eteenpäin. Muutin uuteen kaupunkiin ja silloisen Naisten Liigan FC Hongan harjoitusvahvuuteen. Tämä oli uudenlainen ja jännittävä kokemus. Ajattelin, että tämä on loistava mahdollisuus kääntää uusi sivu elämässäni.

Pelkästään joukkueen vaihtaminen ei tehnyt siitä jännittävää. Kävin samaan aikaan lukion viimeistä vuotta ja suoritin kursseja Turussa, mutta asuin Espoossa. Siihen päälle vielä kävin espoolaisessa iltapäiväkerhossa töissä, joten päivän tunnit täyttyivät nopeasti ja olin koko ajan menossa.

Ajomatka Espoon ja Turun välillä ei ole hirvittävän pitkä, mikä helpotti muun muassa perheeni tapaamista. Koen, että perheen tuki oli tärkeää varsinkin vuotena 2018. Espoon ja Turun välinen etäisyys oli kuitenkin riittävän pitkä siihen, että opin asumaan yksin ja hieman itsenäistymään.

Uuden kaupungin ja seuran lisäksi siviilielämässänikin oli paljon muutoksia. Jouduin ensimmäistä kertaa tekemään päivittäin itse arjen askareet: esimerkiksi äiti ei ollut pesemässä pyykkiä tai isä tekemässä ruokaa heti, kun pääsen töistä.

Jalkapallo tietysti muuttui täysin, koska Hongassa oli erilainen ympäristö, pelaajat ja valmentajat. Asioita tehtiin ammattimaisesti ja valmentaja oli suunnitellut tarkkaan treenien sekä palautumisen yhtälön. Kaudesta jäikin mieleen tämä tasapaino, sillä kovin moni pelaaja ei loukkaantunut kauden aikana.

Kuntoutuminen

Mitä henkilökohtaiseen pelaamiseeni tulee, niin se ei saanut Hongassa parasta lähtöä: mursin jalkani 2017 vuoden lopulla, joten vuosi 2018 alkoi sitä kuntouttaessa. Vaikka myös kuntoutus oli hyvin suunniteltua ja mielekästä, arkeni oli erilaista kuin muilla. Sopeutuminen oli vaikeampaa, kuin jos olisin harjoitellut säännöllisesti joukkueen mukana.

Kuntoutuksen jatkuessa pitkin kevättä lisäsi se stressiä uuden työn, joukkueen ja toimintakulttuurin lisäksi. Luonnollisesti tämä vaikutti omaan suoritukseeni. Yritin joka tapauksessa parhaani mukaan sopeutua muutoksiin ja tutustua joukkueeseen.

Kaikki uudet muutokset työpaikan, uuden kaupungin, arjen ja joukkueen kanssa kuluttavat henkistä energiaa. Kokemus siitä, kun moni asia vie energiaa ja samalla pitäisi olla aina kentällä parhaimmillaan, oli hyvin uusi minulle. Ulospäin olin aina iloinen, mutta taistelu itseni kanssa oli kova. Onneksi jaksamistani auttoi hyvä joukkuehenki ja uudet kaverit, joiden kanssa pystyin käymään asioita enemmän läpi.

Opin, miten muu elämä on tärkeää jalkapallon lisäksi. Elämä ei ole pelkkää jalkapalloa, ja urheilijalle on tärkeää saada ajatuksia pois urheilusta ja suorittamisesta. Olemisesta tulisi raskasta, jos asioita pyörittäisi omassa päässä 24/7. Hain positiivisia asioita jalkapallon ulkopuolelta.

Miten kehityin ihmisenä?

Henkilökohtaisella tasolla kaudesta jäi enemmänkin mieleen ehkä se, kuinka paljon arvostan peliaikaa itsessään ja miten sen eteen voi joutua tekemään paljon töitä eikä se ole silloinkaan itsestäänselvyys. Opin paremmin hallitsemaan epämiellyttäviä tunteita, ja juuri sen, miten muun elämän ja jalkapallon yhdistämisen tasapaino on tärkeää.

Vuosi 2018 oli siltä osin mieleenpainuvin, että se oli yksi isoimmista muutoksista, mitä elämässäni oli siihen asti tapahtunut. Kaikki ne tunnevyöryt ja uuden kohtaaminen olivat eräänlainen kokemus. Erilainen kokemus, mitä etukäteen odotin. Opin itsestäni paljon tuon vuoden aikana, muun muassa kuinka kohdata itseni eli käsitellä myös sellaisia tunteita tai tapahtumia, jotka eivät tunnu miellyttävältä. Tai miten suhtautua sellaisiin asioihin, joihin en itse pysty suoraan vaikuttamaan.

Tiedostan nyt paremmin urheilun tuomat mahdollisuudet, mutta myös vastoinkäymiset ja raadollisuuden. Nautin jalkapallon pelaamisesta, mutta taustalla olen varautunut myös siihen, että asiat voivat mennä lopulta hyvin eri lailla, kuin olen suunnitellut tai ajattelen niiden menevän. Sen vuoksi nautinkin enemmän jokaisesta hetkestä, hyvästä ja huonosta. On helppoa olla silloin, kun menee hyvin ja kaikki on kivaa. Mutta vielä hienompaa on osata arvostaa niitä hetkiä, kun kaikki tuntuu helpolta. Ja kun vastoinkäymisiä tulee, tunnen itseni niissäkin paremmin.