top of page

Osa 2. Urheilijan loukkaantuminen – sosiaalinen eristäminen voi olla kivunomainen kokemus

Päivitetty: 22. maalisk. 2021



Sosiaalinen eristäminen tai sosiaalisten kontaktien väheneminen näkyy aktiivisuutena samoilla aivoalueilla kuin fyysinen kipu. Näin ollen "sosiaalisella kivulla" ja fyysisellä kivulla on yhtäläisyyksiä.



Loukkaantuminen on muutakin kuin fyysinen loukkaantuminen


Urheilijan poissaolon harjoituksista fyysisen terveyden vuoksi voi aiheuttaa mikä vain urheilun estävä kipu, kudoksen vaurioituminen tai sairaus. Jalkapallossa pidempiaikaisen kuntoutuksen aiheuttaa monesti polven kudosten vamma: esimerkiksi polven ristisiteen totaalirepeäminen, nivelkierukan repeäminen tai rustovaurio. Ottelukauden aikana lihasvammankin kuuden tai kahdeksan viikon kuntoutus tuntuu pitkältä.


Kun urheilijalla repeää ristiside, kierukka tai rikkoituu rusto, hänellä repeää hyvin konkreettisesti myös suhde omaan yhteisölliseen arkeensa: urheiluun muun yhteisön kanssa. Vaikka urheilija olisi mukana harjoituksissa kuntouttamassa polveaan, tilanne on kuuluvuuden, kompetenssin tai merkityksellisyyden kokemisen kannalta hyvin erilainen kuin harjoitella yhteisön kanssa. Eli olla mukana niissä vitseissä, jutuissa, voittojen ja tappioiden aiheuttamissa keskusteluissa, jotka viikon ja edelleen kauden aikana muodostavat joukkueen tarinan.



Loukkaantuminen on urheilijalle raskas tapahtuma, olisi erikoista jos näin ei olisi


Oman kokemukseni mukaan urheilukulttuuriin on yleisesti kuulunut jaksaminen ja periksiantamattomuus, eikä vaikeista asioista ole niinkään puhuttu. Loukkaantumisia tulee, ne ovat osa urheilua. Niiden aiheuttamat vaikeat asiat urheilijan elämässä ovat olleet ikään kuin tabu, joiden esilleottaminen saatetaan kuitata lauseella kuuluu ammattiin tai kuuluu asiaan.


Urheilijan elämässä loukkaantuminen tai yhteisöstä eristäminen voi olla iso muutos. Kaikki muuttuu. Hän saattaa reagoida erilailla elämäntilanteisiin kuin ennen, esimerkiksi olla itkuinen tai ahdistunut sellaisistakin asioista, joista normaalisti ei olisi. Hänelle voi tulla unihäiriöitä, ahdistusta, huolia, pelkoja tai yleisiä masennuksen oireita.



Prosessi on jokaiselle erilainen


Loukkaantumisen jälkeen osa saattaa tuntea vihaa loukkaantumisen aiheuttanutta tilannetta tai urheilijaa kohtaan. Urheilija voi tuntea vihaa itseään kohtaan tai syyllistää itseään. Mutta samoin tilanteessa ollut toinen urheilija voi kokea kovaakin syyllisyyttä siitä, että hänen vuoksiin toinen urheilija loukkaantui.


Molemmilla urheilijoilla voi liikkua ajatuksissa samat kysymykset, esimerkiksi miksi piti pelata noin? Miksi potkaisin palloa vaikka huomasin, että nyt asento on huono? Miksi menin siihen tilanteeseen vaikka en yleensä pelaa noin? Olinko voinut olla pelaamatta tilannetta?


Loukkaantuneen urheilijan elämään voi saapuua epävarmuus, katkeruus, epäoikeudenmukaisuuden kokemus tai jossittelu. Olenko tehnyt kaiken niin kuin piti? Olinko kuitenkin liian väysynyt kun menin harjoituksiin. Rehdissä kaksinkamppailutilanteessa katkennut polven ristiside voi tuntua kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta lopputulokselta. Katkeruutta aiheuttaa tilanteet, jossa epäurheilijamaisesti pelannut vastustaja aiheuttaa pitkäaikaisen loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa urheilijan ura loppuu. Miksi tämä tapahtui? Miksi minä en saa jatkaa ja hän saa?