Eikö olisi mukavaa kun voisi elää omalla tyylillään ja silti terveellisesti? Tämä teksti täydentää podcastia Taikaa vai tiedettä - opi valmentamaan itseäsi ja toisin päin. Parhaan mahdollisen kokonaiskuvan saamiseksi, suosittelen lukemaan tämän ja kuuntelemaan podcastin.
Onko paras valmentajasi pakko vai hetkellinen innostus?
Pakolla tekeminen tai pakolla muuttaminen voi olla vaikeaa, ellei ympäristö tue sitä 100 %, kuten ehkä nykyisessä vallitsevassa tilanteessa Suomessa. Nyt on ollut pakko liikkua enemmän ulkona, käydä kävelyllä tai lenkillä, ellei sitten halua istua vain kotona. Eli onko koronavirustilanne ollut paras valmentajasi?
Tai onko paras valmentajasi hetkellinen innostus? Teet harjoitusohjelmaa tai liikut neljä viikkoa tai puoli vuotta loistavasti, mutta sitten palaat vanhaan?
Vai toimiiko sinulle paremmin tilanne, jossa joku käskee ja kertoo jatkuvasti, mitä pitää tehdä?
Mitä sitten, kun tämä rajoitustilanne loppuu tai valmentaja ei ole enää läsnä? Jääkö liikuntatottumuksesta tapa vai palaatko takaisin entiseen? Turha ennustaa, mutta minä haluan tukea siinä kehityksessä, jossa liikkumisesta jää elämäntapa. Sen vuoksi haluan antaa näkökulmaa itsensä valmentamiseen ilman muusaa nimeltä pakko.
Ihmisen on helpompi jatkaa kuin muuttaa totuttua toimintaa. Opi käyttämään ensin jo olemassa olevia keinoja saavuttaa tavoite kuin käyttää hetken jotain muuta. Eli on helpompi käyttää jo olemassa olevia työkaluja kuin pistää kaikki uusiksi tai käyttää lainatyökaluja.
Jos valmennan kaikkia samalla tavalla, valmennanko kaikkia oikein?
Jos haluat parantaa kuntoasi tai pudottaa painoa 8–12 viikossa, niin pystyn valmentamaan sinua tuloksellisesti. Voimme elää kurinalaisesti ohjeiden mukaan ja onnistua. Lisäksi tietyt asiat ovat todistetusti hyviä keinoja käyttäytymisen muuttamisessa, esim. sosiaaliset suhteet ja palkinnot tai se aikaisemmin mainittu pakko. Mutta onko se sinulle oikea tapa?
Yleisesti olen kokenut, että nopeat muutokset totuttuihin tapoihin tuottavat harvoin pidempiaikaista tulosta. Painotan, että puhun nyt vain omasta valmennuksestani. Sen vuoksi olen viimeisen vuosikymmenen aikana muuttanut ajatustani siitä, miten asiat tulisi soveltaa ihmisen omaan elämään sopiviksi.
Mihin ulkopuolista valmentajaa sitten tarvitaan?
Mitä paremmin ihminen tuntee itsensä, sen parempaa vuorovaikutusta saamme aikaiseksi. Minulle valmentaminen on yhteistyötä, johon liittyy ihmisen asiantuntijuus itsestään ja valmentajan asiantuntijuus toteutettavasta asiasta, esim. liikunnasta tai urheilusta. Tätä ihmisen oman asiantuntijuuden näkökulmaa haluan tuoda esiin.
Voin omalla ammattitaidollani huomioida erilaiset lähtökohdat terveydentilassa ja tuoda tietoa, miten erilaisia asioita voi saavuttaa, esim. voimassa, kestävyydessä tai painon pudottamisessa. Ihminen tuo itsestään tietoa omalla asiantuntijuudellaan. Sen vuoksi haluan antaa ajatuksia, samoja kuin urheilijoilla, miten oppia erilaisia asioita itsestään suhteessa tavoitteisiin, motivaatioon ja sinnikkyyteen.
Tavoite on tehdä toimintatavoista ja harjoittelusta ihmisen itsensä näköinen, sen sijaan, että työnnettäisiin ihminen johonkin menetelmään. Sitä kautta uskon, että ihmisen itsensä näköinen valmennus ja oma asiantuntijuus tuo paremman lopputuloksen. Eli valmennat itse itseäsi.
Miksi olemme valmennettavina tai valmentajina taipuvaisia hakemaan nopeaa muutosta? Siitä puhun podcastissani.