Zaano (Luciano) oli valmentajani FC Hongassa vuosina 2015–2018. Tulin itse Honkaan 18-vuotiaana futarinalkuna, joten se oli ensikosketukseni ammattimaiseen urheiluun. Näiden vuosien aikana opin paljon paitsi jalkapallosta myös monesta muusta asiasta.
Alkutaipaleeni Hongassa ei ollut kovin helppo, sillä loukkasin nilkkani try-outeissa heti toisissa treeneissäni. Onneksi näyttöni riittivät ja sain sopimuksen. Kuntoutettuani jalkani palasin harjoituksiin, kunnes melkein heti perään vääntyi toinenkin nilkka, joten jouduin jäämään taas sivuun.
Hieman ennen kauden alkua pääsin taas harjoittelemaan normaalisti. En pelannut kovin paljoa ensimmäisenä vuotenani, mutta pääsin yleensä vaihdosta sisään. Ajattelin, että annan näyttöjä sen verran kuin on mahdollista – jos pelaan tarpeeksi hyvin, saan kyllä enemmän vastuuta. En odottanutkaan pääseväni suoraan avauskokoonpanoon, sillä olin aiemmin pelannut B-junioreiden 1.-divarissa sekä naisten kolmosessa. Hyppäys pääsarjatasoon oli melko suuri. Kauden mittaan totuin meininkiin ja tempoon liigassa sekä pääsin paremmin sisään pelitapaamme. Viimeiset viisi peliä pelasin avauskokoonpanossa.
Neljän vuoden kuluttua, joihin mahtui mm. Suomen Cupin voitto, Suomen mestaruus sekä pelit Mestarien liigassa ja 32 parhaan joukkoon pääseminen, minut valittiinkin jo joukkueen nuorennettua kapteeniksi.
Kuva: ©Milla Punsar
Minuutit jäivät ensimmäisellä kaudella vähäisiksi, mutta
kaudesta jäi paljon oppia ja voitto naisten
Suomen Cupissa vuonna 2015.
Erityisesti kansainvälisissä otteluissa, joissa vastustaja oli totuttua kovempi, eri pelijärjestelmien läpikäyminen auttoi minua.
Peleihin valmistautuminen pelaajan näkökulmasta
Mielestäni yksi parhaista asioista Zaanon valmennustavassa oli peleihin valmistautuminen. Valmennustiimimme oli etukäteen skoutannut seuraavan vastustajan. Kävimme tulevan vastustajan pelitapaa läpi katsomalla klippejä edellisistä peleistä sekä tekemällä harjoitteita, jotka olivat hyödyksi juuri tätä vastustajaa varten. Jos tiesimme esimerkiksi, että tuleva ottelu pelataan pienellä kentällä ja vastustaja prässää aina korkealta, harjoituksissa kenttää kavennettiin ja toinen joukkue jäljitteli tulevan vastustajan pelitapaa. Eri pelijärjestelmiä läpikäymällä opin katsomaan peliä monipuolisemmin ja koin, että siitä oli hyötyä kehittymisessäni jalkapalloilijana. Tämänkaltainen peleihin valmistautuminen sopii minulle, sillä silloin ottelupäivänä ei tule niin paljon ”yllätyksiä” ja on rennompi fiilis lähteä pelaamaan. Erityisesti kansainvälisissä otteluissa, joissa vastustaja oli totuttua kovempi, eri pelijärjestelmien läpikäyminen auttoi minua.
Strukturoitu pelitapa, non-lineaarinen pedagogiikka ja taktinen joustavuus sopi Milla Punsarin oppimistyyliin jalkapalloilijana.
Valmentajana Zaano on siinä mielessä tarkka, että mitään ei jätetty sattuman varaan, vaan kaikki mahdollinen tehtiin ja hyödynnettiin, jotta me saisimme edun itsellemme. Tuli huomattua, että se on mahdollista myös pienillä resursseilla. Lisäksi kiinnitimme toiminnassamme huomiota myös urheilun mentaaliseen puoleen. Sen lisäksi että hyödynsimme mentaalivalmentajaa, reflektoimme toimintaamme säännöllisesti palavereissa, mikä osoittautui tärkeäksi voimavaraksi ja ennaltaehkäiseväksi toimeksi.
Fyysinen valmennus ja kuntoutuminen loukkaantumisista
Harjoitusten fyysinen kuormitus oli meillä suunniteltu viimeisen päälle – peleissä oli terävä ja fresh olo, jolloin sain itsestäni enemmän irti ja olin hyvässä kunnossa muutenkin. Tämän merkitys korostuu erityisesti vanhempana, kun palautuminen ei välttämättä ole niin nopeaa kuin nuorempana. Oman kokemukseni perusteella fyysisen kuormituksen huolellinen suunnittelu nousi entistä isompaan rooliin meidän – ammattimaisesti harjoittelevien amatöörien – kohdalla, sillä nimelliset ”lepopäivät” eivät yleensä ole lepoa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kahdeksan tunnin työpäiviä ilman urheilua. Lisäksi suurin osa harjoittelusta tapahtuu työ- tai koulupäivän päätteeksi.
Koin myös tärkeäksi erilaiset harjoitteet vammojen ennaltaehkäisemiseksi, joita voin suositella kaikille urheilijoille tai ylipäätään liikuntaa harrastaville. Esimerkiksi naisfutareille tyypillisiä eturistisidevammoja ennaltaehkäisimme muun muassa vahvistamalla takareiden lihaksia. Hyvän fyysisen valmennuksen sekä omien vammojeni seurauksena kiinnostuin itsekin enemmän aiheesta.
Päävalmentajan roolin lisäksi Zaano toimi myös meidän fysioterapeuttinamme. Kuntoutimme näiden vuosien aikana useampia vammojani. Sen avulla olen myös itse oppinut paljon kuntoutuksesta niin fyysisenä kuin henkisenäkin prosessina. Loukkaantuneena pystyy useimmiten harjoittelemaan monipuolisesti sekä lajispesifistikin, vaikka ajatus tuntuisi aluksi mahdottomalta vaikkapa jalassa olevan murtuman takia. Loukkaantumisajan treenaaminen kuuluu jokaisen urheilijan uraan, joten on tärkeää ymmärtää, ettei se ole ”hukkaan heitettyä aikaa” vaan mahdollisuus treenata eri asioita. Hyvin suunniteltu kuntoutusohjelma tekee prosessista henkisesti helpomman ja paluun lajiharjoitteluun sujuvammaksi. Tämän ymmärsin vasta sitten, kun olin tehnyt yhteistyötä Zaanon kanssa kuntoutuksen parissa.
Urheilussa, kuten myös liikunnassa ylipäätään, ammattimaisesti ohjattu harjoittelu tai ihan vain kuntoilu on silmiä avaavaa ja auttaa motivoimaan itseään sekä löytämään uusia puolia treenaamisesta. Lisäksi se antaa eväät oman kehon kuunteluun ja itselle henkilökohtaisesti toimivien asioiden toteuttamiseen.
-Milla Punsar-
Milla Punsar harjoituksissa.
Milla oppi nopeasti tunnistamaan vastustajan muodossa tapahtuvia muutoksia. Maali vuodelta 2017 ONS-Fc Honka.
Katso video hyökkääjän lajinomaisesta harjoittelusta Milla Punsarin kanssa.
Haluatko treenamata samalla tyylillä kuin Milla? Klikkaa tästä ja ole yhteydessä.